иконописПодарък иконамека мебелVihdoinkin takaisin blogikirjoittamisen maailmassa! Kyllä tuli pitkä oksennus mutta helpotti, opiskelut ovat siinä pisteessä että tenttejä ei enää ole eikä tule, 4 viimeistä opintopistetta pääsee keräämään esseillä, pystyy ehkä suuntaamaan tarmoa elämän dokumentointiin, muistiin kun ei ainakaan minun kohdallani voi luottaa pätkääkään.

Nyt alkaa olla äiti ihan tarpeeksi väsynyt, voisi tulla kesä ja loma. Koko talvi on mennyt uusissa työkuvioissa, opiskellessa ja jäähalleissa ravatessa. Viime viikonlopun Loviisan turnaus katkaisi kaulan ja ole kurkkuani myöten täynnä jäähalleja ja niitten läheisyydessä roikkumista.

Aamu alkoi oikein mukavasti, pakkasin reppuun opiskelukirjoja, viihdelukemista (Hesari), läppärin jos tulee inspiraatio tehdä koneella jotakin, uimakamat jos tulee mieleen lähteä uimaan ja kameran kun en ole koskaan käynyt Loviisassa, voisi olla ihan kuvauksellinen merenrantakaupunki. Noh, aamupala on syöty ja kerron mitä kaikkea olen varannut 9 tunnin turnausreissuun ja sanon että tulen ihan varmasti viihtymään koko päivän. Ilmoitan isommalle lapselle että 5 minuuttia aikaa olla autossa nyt lähdetään.

Siinä vaiheessa iso-T kysyy että etkä meinaa pukea Jerrille päälle. MITÄ? ONKO JERRI LÄHDÖSSÄ MUKAAN? Oikeesti, eikö tästä ole puhuttu joku 100 kertaa, ei voi tulla yllätyksenä!!!! Täytyy ihan vilpittömästi sanoa että kyllä tuli täysin puun takaa, jollain tavalla muistan kyllä ne keskustelut että iso-Teellä on oma turnaus, mutta miten se nyt tähän liittyy? Ilmeisesti olen jollain tavalla kokenut ajatuksen niin painajaismaisena että olen kokonaan kieltänyt sen olemassaolon. Kuka ikinä haluaisi viettää 9 tuntia reippaan kolmevuotiaan kanssa jossain tuskaisessa jäähallissa, joka varmasti on maan kylmin lato, katsomo on 1,5 metrin jäämuodostuma kaukalon laidalla ja laitojen tukipylväät ovat törröttäviä teräspalkkeja.. Tekee mieli heittäytyä eteisen lattialle itkemään ja kiukuttelemaan. Mutta ei auta muu (tämä lause tulee vielä näyttelemään suurta roolia päivän loppuhuipennuksessa), Jerrille toppakamat päälle, viskon mielenosoituksellisesti itseni viihdyttämiseen tarkoitettuja kamoja ulos repusta ja isken tilalle kolmet vaihtohanskat Jerrille ja uimakamat ettei sitten ala ärsyttää Loviisassa.

Autolle marssin melko tummassa mielentilassa ja alan lastata kamaa takakonttiin. Parkkipaikka on aivan peilijäässä ja automme takana on lumesta ja jäästä muodostunut kupru, johon tömähdän kaikella painollani, alimmaiseksi jää oikea polvi. Jään maahan kitumaan ja uikuttamaan, polveen sattuu niin että vesi nousee silmiin ja lisäksi ärsyttää vielä hiukan päivän saama pikainen käänne oman ajan viettämisestä tuskaiseen juokse kolmevuotiaan perässä -päiväksi. Pojat hiljenevät ja jäävät tuijottamaan tuskissaan kieriskelevää äitä, Jerri lohduttaa: “Ei mitään hätää äiti”. Sillä hetkellä alkaa puhelin soida, nilkutan vastaamaan siihen ja kun näen että iso-Tee soittaa niin kiroan mielessäni ettei se tajua että tässä on muutakin tekemistä kuin vastailla puhelimeen… “Se Google-Maps on siellä sovelluksissa puhelimessa” AHA, todella mielenkiintoista. Se kysyy mikä vaivaa kun ilmeisesti ähkin puhelimeen ja kerron että tuli pipi polveen. Varmaan se ajatteli että yritin dramatisoida tilannetta.

Nokka kohti Loviisaa, tiet ovat melko liukkaita, aurinko horisontissa ja arskat kotona, verkkokalvoille piirtyy kiiltävä motari. Yllättävän pienen harhailun jälkeen löytyy halli, joka ei ole edes lato, vaan pressulla vuorattu katos, parkkipaikka on yhtä iso lätäkköä, josta puskee jyrkkäreunaisia jäämötiköitä. Ei voi olla todellista, täälläkö on pakko viettää koko päivä! Isompi lapsi pukuhuoneeseen ja sisälle tarkistamaan tilanne. Sisällä on odotettua viehättävämpi katsomorakennelma, joka näyttä turvalliselta kolmevuotiaan juosta, mutta ei voi edes ajatella viettää siinä tilassa koko päivää. Haastattelen paikallista makkaramyyjää, joka kertoo ettei Loviisassa ole uimahallia, mutta on siellä palvelutalossa joku allas. Melko houkuttelevaa, mutta taidamme ajaa Porvooseen. Soitan Jerrin kummitädille ja tiedustelen missä Porvoon uimahalli on. Puhelun aikana päädyn kutsumaan itsemme hetkeksi kylään Pukkilaan katsomaan uutta koiravauvaa, joka on tullut heille edellisenä iltana.

Istuskelen lastenhuoneen lattialla tekemässä palapelejä ja huomaan että polvi alkaa olla melko kipeä ja haittaa olemista. Pukkilasta lähdettäessä nappaan Tuukan kaverin mukaan katsomaan viimeisiä pelejä ja ajamme takaisin Loviisaan. Pojat syövät makkaraa ja tikkaria, Jerri säntäilee ympäri katsomoa. Tässä vaiheessa polvi on jo niin kipeä ettei se taivu ilman välitöntä selkähikeä. Käymme järjestämässä pienen episodin jäähallin kahvion vessassa, Jerri ei Kanadan reissun jäljiltä vieläkään luota vieraisiin vessoihin. Saan lapsen suljettua vessan oven sisäpuolelle ja alkaa järkyttävä huuto ja oven riuhtominen. Saan rauhoitettua tilanteen ja lapsen pöntölle lupaamalla olemalla vetämättä laitosta ennen kuin hän on poistunut saniteettitilasta.

Pelien loputtua siirrymme ulos odottamaan Tuukkaa, en jaksa enää kieltää Jerriä kaivamasta möhnää, joka on enemmän kuravelliä kuin vettä ja loppujen lopuksi lapsi hyppii polvia myöten kuralätäkössä. Saan kaikki lapset autoon ja isommat pojat ovat sopineet yökylästä jo ennen kuin pääsen itse autoon. Käymme hakemassa yökylätarvikkeita Pukkilasta ja kaahaamme kohti kotia. Matkalla pitää pysähtyä tankkaamaan ja ostamaan muutama lisäys illan wrappimenuun. Keräilen kamat kassalle ja odottelen että kaksi myyjää saavat asiakasta tärkeämmtä hommat hoidettua. Lopulta myyjä saa ostokseni räknättyä ja ilmoittaa summan. Ojennan rahat, mutta asiakasta tärkeämpi keskinäinen selvittely jatkuu ja saan taas odottaa. Maksettuani olen jo hiukan ärsyyntynyt asiakaspalvelun tasosta ja poistun silmiä pyöritellen samaan suuntaan, josta olen liikkeeseen tullut. Myyjä huutaa perääni; “Sieltä ei saa mennä ulos” kun olen havaittavasti nilkuttanut ovelle asti, suustani pääsee ensimmäinen sama lauseesta; “Voisinko mitenkään mennä kipeällä jalalla nyt tästä?” “Tuolla on uloskäynti, antaa mennä sieltä vaan, EI MUU AUTA!” Siinä kohtaa oli niin tuohtunut olo että teki mieli jatkaa matkaa ja katsoa mitä myyjä voi väärinkäyttäytymiselleni tehdä, mutta jotenkin sain suuni kiinni ja kiersin myyjän osoittamalle ovelle, koska arvelin että totellen pääsen nopeammin kotiin ja jalkaa huoltamaan. Vielä autoon istuessani tekee mieli palata takaisin kiittämään upeasta asiakaspalvelusta ja kiukku alkaa laantua vasta Korson kohdalla.

Muutaman tunnin hautominen jäällä auttaa polveen ja se alkaa taas pienen kivun kera taipua ja mietin ottaisinko sittenkin vaikka laudan mukaan seuraavan päivän Talman reissua varten. Aamulla sama ajatus muuttuu tuskaksi kun käymme Tuukan kiekkotreeneissä Konalan latomaisessa hallissa. Vien isommat pojat kotiin ja nappaan Jerrin laskettelureissua varten. Jerri on Kalliovuorten laskettelusta asti ollut innoissaan kokeilemaan hiitämistä uudelleen ja viimeisiä viikonloppuja viedään etelän lumilla. Laskeminen tosin jää kahteen laskuun, poika huomaa ettei osaa hommaa ja ilmoittaa ettei tykkää hiihtämisestä.

Tällaisesta viikonlopusta jää oikein levännyt olo ja uuteen työviikkoon on oikein kiva lähteä! Lisää näitä!

Oman ekoreppunsa painon voi laskea www.onedidit.com. Siellä olen nykyjään töissä. Muita kuulumisia lupaan viime kesän jälkeen päivitellä piakkoin. Julkinen luapus on puoli tekoa!!

Kesälomat pidettiin taas porrastetusti, ensin pojat viettivät lomaa kaksi viikkoa ja sitten äiti lomaili poikien kanssa. Enimmäkseen aika meni mökillä Rengossa muutamaa kiertelypäivää lukuunottamatta. On käyty Särkänniemessä, Sea Lifessä, Korkeasaaressa, vielä on käymättä Puuhamaa ja sitten saa taas hauskuudet tältä kesältä riittää.

Loman aikana Jerri on jättänyt vaipan pois päiväsaikaan, eli jotain järkevää on saavutettu. Ja Tuukka pyöräili yksin Latokartanosta Kulosaareen ja oppi hyppäämään pää edellä veteen ja uimaan ihan luotettavasti. Pojat ovat myös oppineet tappelemaan auton takapenkillä, Jerri tekee sujuvasti palapelejä ja puhuu koko ajan, siis lakkaamatta.

Vihdoin ja viimein hääkutsut on lähetetty ja muutamia vastauksia ja kyselyjä jo saatu. Lauantaina kävin ensimmäistä kertaa katsomassa ja sovittamassa pukua, jännitti aivan töykeästi että onko se kiva vai kamala. No, ainakaan ei tule samanlaista vastaan kenelläkään muulla!
Lisäksi kaikki tähän yllätyskutsuun johtaneet tapahtumankäänteet on julkaistu tinyredbookissa…. Kaikkia kutsua edeltäneitä vaiheita pääsee kätevästi klikkaamalla tuosta oikealta kategoriaa “Kai me sit mennään naimisiin”

Mökkiviikonloppuna mummi oli päättänyt kaivaa veneen maahan ja sitä piti käydä koeajamassa. Kovin hauskaa tuntui olevan ja hetken aikaa veneessä oli räkää sylkevä moottorikin. Jerristä on kasvamassa pieni horttonoomi, koko ajan pitäisi kukkia olla kastelemassa, ei paljon poikien pallopelit kiinnosta.

Jerrin kevätpileet järjestettiin pihalla ja onneksi sattui aurinkoinen päivä. Saapuessamme paikalle Jerri istui hämmästyneenä esittäjien paikalla ja tuijotti meitä kuin avaruudesta pudonneita. Muutaman biisin ajan Jerri jaksoi istua paikallaan osallistumatta mihinkään, mutta sitten köpsötteli äidin syliin yleisöön. Muutaman kerran yritimme houkutella poikaa takaisin esiitymään ja loppujen lopuksi kävi niin että jouduin itse esiintymään. Tässä kuvassa laivaleikit menossa. Kovasti kevätjuhlan esityksiä on kotona veivattu etenkin nukkumaan mennessä mutta esiintyminen ei taida ihan olla Jerrin juttu..

Palasin nopeammin kuin itsekkään uskoin! Tässä otokset uudelta partsilta, piha on vaiheessa, mutta Jerri voi käydä tuijottelemassa erilaisia työkoneita lasin läpi. Pihalla ei olla vielä uskallettu vierailla, siellä on laatikon reunat täynnä jotain porukkaa… Pikku-T teki tänään tuttavuutta ja löysi kaverin ja kävi siellä jopa kylässä. Kyllä tämä tästä

Päästiin sitten huhtikuun lopussa muuttamaan ja vieläkin ovat tavarat osittain sekaisin. Sen verran on kaikkea muuta hässäkkää, pikku-Teen harrastuksia, opiskelua ja tenttejä ettei ehdi ihan täysillä panostamaan tuohon tavaroiden paikalleen laittamiseen. Noin yleisesti muutto oli odotettu ja kämppä vastasi odotuksia, on iso pesuhuone, sauna, pareveke keittiössä ja ennenkaikkea kaikki on uutta ja puhdasta!!! Joka päivä jaksaa ihastella jotain, esimerkiksi uunia, paikallaan pysyviä lattialistoja tai sälekaihtimia. Ainoa otettu kuva uudestä kämpästä on tässä, Tuukka vappuisena..

Pojat kuskataan vielä Kulosaareen kouluun ja tarhaan, mutta paikat ovat syksylle tiedossa tästä läheltä. Tuukka muutti innoissaan mutta ei ole oikein uskaltanut uuteen pihapiiriin tutustua ja vieraileekin Kuliksessa kavereiden luona. Varmasti tilanne muuttuu kun koulukaverit tulevat tutuksi. Jerri ei välitä missä on, aika sama kunhan vaan ihmiset ja samamiik (Elokuvasta “Autot”) pysyvät matkassa mukana. Käytiin muuttoviikonlopun sunnuntaina poikien kanssa Tennispalatsissa katsomassa Pixar-näyttely, mukana oli paljon tuttuja hahmoja ja paljon myös Jerriä pelottavia juttuja..

Mutta sellaista tässä kaiken keskellä, lupaan taas itselleni ja niille lukijoille, jotka mukana roikkuvat, yritän olla aktiivisempi ja kaivan kamerankin esiin että saadaan uusia kuvia maailmalle.

Ainiin, pojat olivat mökillä ja varailivat siellä meille reissun ison veden taakse Heini-tätiä katsomaan ensi jouluna. Olen kovasti tutkinut Lufthansan lentokonetekniikkaa ja jännitän keskenäni, joka kerta kouraisee vatsasta pelkkä ajatuskin. Muut jännittävät miten Jerri saadaan viihtymään sen 13-15 tuntia koneessa.

Yhtenä perjantaina olin suorittamassa kummin velvollisuuksia eli hoitamassa kummipoikaa kun vanhemmilla on menoa. Etukäteen ajattelin etten selviä illasta ja yöstä kun vahdittavana ja huollettavana on 2 kahdeksanvuotiasta ja 2 parivuotiasta. Ihan pohjustuksena sellainen yksityiskohta että olen vain kerran elämässäni kokenut spontaanin nenäverenvuodon ja se tapahtui kun istuin sohvalla ja katseluin kuinka kolma kaksivuotiasta leikki rauhassa. Eli en ole hirveän hyvä lasten kanssa, varsinkaan kun niitä on enemmän kuin 2.

Jokat apauksessa olin ladannut hermojani koko viikon ja täydessä taistelukunnossa kun saavuin Pukkilaan. Vahtivuoro alkoi hässäkällä, jonka aiheuttivat juhliin valmistautuvat ja vaatteensa kadottameen aikuiset, jotka menivät hetken ajan edestakaisin meidän istuessa rauhassa sohvalla ja lukiessa kirjoja. Ajattelin että rauhallinen alku tietää katastrofaalista lopputulemaa. Kello alkoi lähentyä kahdeksaa ja pikkupojat olivat leikkineet sulassa sovussa keskenään ja minä aina välillä luin kun joku lykkäsi kirjan käteen ja käskytti. Iltapalan syönti sujui ilman minkäänlaista mukinaa ja oli hetkessä hoidettu.

Kahdeksan jälkeen pojat päättivät rynnätä yläkertaan ja leikkivät Jonnin huoneessa noin puolentoista tunnin ajan, itse katselin telkkaria ja kuuntelin kun pojat molottivat toisilleen ja leikkivät edelleen sulassa sovussa. Jossain kohtaa alkoi huoneesta leijailla aika sankkaa käryä, mutta ajattelin että leikkikään nyt hetken vielä rauhassa kun kerran osaavat olla nätisti. Komensin pojat mukaan ja lähdimme vaihtamaan vaippoja ja hammaspesulle ja lähes haukoin henkeäni kun tenavat seisoivat nätisti jonossa vaipanvaihtoon ja harjaukseen. Vaipat jalkaan, yöpät päälle ja kirjaa lukemaan. Lukemisen jälkeen ilmoitin Jerrille että odottaa sen aikaa kun laitan Jonnin nukkumaan ja siinä vaiheessa Jonni aloitti vienon värinän ja hiljaisen nyyhkytyksen, joka kuitenkin loppui välittömästi kun laskin hänet sänkyyn. Jerri toiseen sänkyyn ja hyvänyön toivotuksen molemmilla, valot himmeäksi ja täydellinen hiljaisuus. Sen pituinen se! Missä se kaikki kauhu ja kaotiikka???? Olin lähestulkoon järkyttynyt miten helposti kaikki sujui.